Niin, se on taas Juhannus ohi. Oli taas pienoiskooste kaikesta tavallisesta mitä elämässä sattuu: oli iloa ja surua, oli naurua ja kyyneleitä, oli vaiheilua ja toimintaa ja kaikkea muuta sen lisäksi. Tänään on niin omituinen olo. Väsyttää ja ihan kun olisi saanut auringonpistoksen (mikä ei kyllä mielestäni ole mahdollista). Viime yönä ei paljon nukuttu, heräilin vähän väliä, kuuntelin ääniä mökin ulkopuolelta. Tänä yönä uni maistuu. Olen tosin unohtanut asian nimeltä työ ja että sinnekin pitäisi huomenaamulla palata. Kolmessa päivässä unohtaa kummasti kaiken epäoleellisen. Otin torstai-iltana kellon pois ranteesta ja päätin, että laitan sen vasta maanantai aamuna takaisin. Ja hyvin olen pärjännyt.
Luin kauhuissani uutisia, joissa kerrottiin kahdeksan kuolleen Juhannuksena. On se hurjaa, erityisen turhalta tuntuu tytön kuolema, joka horjahti paloauton alle. Mutta kaikkihan on mahdollista, kun alkoholilla on osuutensa.
Kesä on täällä, hyttyset, paarmat ja kärpäset sen kertovat. Nautitaan nyt kun on valoisaa!