Kuinka jotkut ihmiset voivat sitoutua toiseen ihmiseen niin hetkessä? Ollaan valmiita kaikkeen muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Onko silloin nähnyt ihmisestä niin paljon, että voi uskaltaa omistaa loppuelämänsä tälle? Vai eivätkö ihmiset ajattelekaan pitkäaikaista sitoutumista vaan hetken huumaa? Entä kun arki koittaa ja toisesta paljastuu odottamattomia ominaisuuksia ja piirteitä? Miten sitten päästään eroon yhteisestä asuntolainasta ja yhteisestä liitosta, kun halutaan taas uutta huumaa hetkessä...