Ihanaa, on perjantai. Olinkin missannut odottamani luokkakokouksen. Harmittaa, mutta toisaalta olen vähän salaa tyytyväinen ettei tarvinnut mennä sinne. Hermoilin sen takia liikaa. En halua mennä sinne ja tuntea muiden arvostelevat katseet ja kyselyt "mitä olet tehnyt elämälläsi". Ei siinä että elämässäni olisi jotain vikaa. En vain halua tilittää sitä ihmisille, jotka eivät moneen vuoteen ole olleet osallisena mitenkään elämässäni. En halua kuulla itsekeskeisten, akateemisten ihmisten jorinoita, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Herää kysymys, mitä minä olisin siellä tehnyt?
On luvassa ihana aurinkoinen viikonloppu. Minua vaivaa allergiat, joten ei paljoa huvita ulkoilla. Mutta täytynee pistäytyä ulkona ihailemassa kevättä. Odottelen jokakeväistä "masennusta". Tuo on nyt ihan väärä sana, mutta en keksinyt sille mitään kevyempää synonyymiä :( Keväällä tulee olo, että nyt pitää iloita tulevasta kesästä joka kiitää ohi. Ei vain innosta koko kesä. Yleensä herään kesään vasta heinäkuun tienoilla. Mutta ehkä tänä vuonna teen poikkeuksen. Olen suunnitellut jo istutuksiakin, joten nyt vain toteuttamaan niitä!