Kuulin että eräs melko lähisukulainen on saanut aivoverenvuodon ja hän on joutunut leikkaukseen. Vielä ei ole tietoa toipumisesta... Tämä ihminen on varmasti ainut ihminen maailmassa kenen minä olen joskus toivonut kuolevan. Kun kuulin asiasta en oikein tiennyt miten pitäisi reagoida. Osa ajatuksista oli ne lapsuudesta ja nuoruudesta (no olen minä vieläkin nuori) jääneet inhoreaktiot tätä ihmistä kohtaan ja osa taas aikuisemman ihmisen ajatuksia että pitäisi olla huolissaan ja pahoillaan. Mitä jos ajattelen, että tämä maailma on parempi paikka ilman sitä ihmistä? Onko se niin väärin? Ei se ihminen mitään fyysistä ole tehnyt, mutta montaa muuta ihmistä vahingoittanut, henkisesti ainakin. Ja kaipa se minuakin on henkisesti satuttanut, koska ajattelen näin. Muistan vain monet illat, kun katselin humalaista toikkarointia tai menin aikaisin nukkumaan välttyäkseni siltä. Sillä ihmisellä on yhdeksän elämää kuten kissalla, joten eiköhän se tästäkin selviä...