Heipähei pitkästä aikaa!
Näin viime yönä unta, jossa olin raskaana. Unessa tein raskaustestin ainakin kaksi kertaa ja ihmettelin viivoja tikussa. Lähiympäristössä on ollut vauvauutisia viime aikoina ja muutenkin tuntuu, että huomaan vauvoja joka puolella. Ehkä tämä nyt on biologinen kello, tik-tak-tik-tak. Tuntuu, etten ole valmis siihen kuitenkaan vielä (puhumattakaan onko mieheni valmis). Välillä kahden ihmisen arjen pyörittäminen on jo tarpeeksi haasteellista. Jos siihen lisäisi vielä pikkuihmisen niin mitä siitä seuraisi. Naapurista kuuluu vauvan itkua mikä saa vielä lisää epäilemään omaa jaksamista tuossa tilanteessa.

Olen koko elämäni tiennyt, että jonain päivänä minulla on oma perhe. Olen koti-ihminen. Perhe ja lapset ikään kuin täydentävät elämän, jossa perhe ja koti ovat keskipisteenä. Mutta nyt kun on elämässä siinä pisteessä, että se oikeasti olisi mahdollista, niin meneekö "pupu pöksyyn"..? Toisaalta mietin myös mahdollisuutta, ettei voisi saada lapsia. Pitääkö asioita liian itsestäänselvinä rakentaessaan unelmiaan. Minulla on kuitenkin jo oma perhe, johon kuuluu mieheni ja minä. Ja siitä voin olla onnellinen.