Tänään ei ole ollut kiva päivä. Tai no on inhottavampiakin ollut, ei vaan heti tule mieleen. Aamulla herätys taas ihan koomassa ja sammuttaa kännykän herätyksen. Kymmenen minuutin päästä havahtuu, että olen vieläkin sängyssä. Nyt on tainnut tulla taas krooninen kevätväsymys, joka ei lähde nukkumallakaan.
Ennen töihin menoa piti käydä vielä lääkärissä, mikä tarkoitti sokkelointia tietöiden keskellä kaatosateessa. Lopulta pääsee töihin, ratikalla olisi ollut niin helppo ajaa pari pysäkkiä eteenpäin suoraan kotiin. Katkipoikkipuhki saapuu töihin, jolloin päivä vasta alkaa...
Ja tänään oli vaihteeksi pyöritelläänpeukaloita-päivä. Näytteitä tuli tasan yksi ja vain minä saan siihen kulumaan niin paljon aikaa. Loppupäivä sitten keksitään jotain näperrettävää, kunnes voisi lähteä kotiin. Tunsin itseni tänään taas niin hyödylliseksi ja tärkeäksi :)
Jossain vaiheessa töissä työkaveri kysyi, että onko joku pielessä kun olen niin vaisu. Ja hiukan myöhemmin P kysyy samaa puhelimessa. Se näkyykin päältä, vaikka muuta luulen. No, kuulin taas tarinoita tosielämästä ystävältäni, joten en voi valittaa omasta "luksus"elämästäni mitään. Miten voi olla mahdollista, että hänen eteen sattuu jokainen kusipää ja jokainen huono kohtelu. Maassa makaavaa on kai helppo potkia lisää...